PERSONAL TRAINING ON AJANKOHTAISEMPAA KUIN KOSKAAN

Personal training on ajankohtaisempaa kuin koskaan, sillä ihmiskunta on täysin uudenlaisten ongelmien edessä, joiden mittasuhde on valtava. Toisaalta ongelmien ratkaiseminen tarjoaa terveys- ja kuntoliikunnan ammattilaisille ennennäkemättömiä mahdollisuuksia. Oman lusikkansa soppaan heittää myös sote-uudistus, joka toteutuessaan suunnitellun kaltaisena saattaa moninkertaistaa terveys- ja hyvinvointipalvelujen kysynnän. Pois lukien kuluva vuosisata, ihmiskunnan tähänastinen historia on ollut taistelua tarttuvia tauteja, nälkää ja väkivaltaa vastaan. Kukaan meistä ei kieltäne, etteikö kaikki edellisen estämiseksi tehtävä työ olisi tavattoman arvokasta. Mutta samalla kun ihmiskunta on ottanut huikeita harppauksia näiden ongelmien taklaamisessa, on rinnalle hiipinyt joukko täysin uusia ongelmia. Näiden ongelmien mittasuhde on valtava.

  Vuonna 2010 nälänhätä ja aliravitsemus yhdessä tappoivat noin miljoona ihmistä, kun taas lihavuus tappoi kolme miljoonaa  

  Arvioidaan, että vuonna 2030 puolet maailman ihmisistä on ylipainoisia  

  Diabetes tappaa yli kymmenkertaisen määrän ihmisiä sotiin nähden  

Jotta mittasuhteesta saa todellisen käsityksen, rinnastetaan hieman perinteisiä ja uusia ongelmia. Vuonna 2010 nälänhätä ja aliravitsemus yhdessä tappoivat noin miljoona ihmistä, kun taas lihavuus tappoi kolme miljoonaa(1). Tulevien vuosien aikana ongelma paisuu entisestään. Arvioidaan, että vuonna 2030 peräti puolet maailman ihmistä olisi ylipainoisia(2). Vuonna 2012 noin 620 000 ihmistä kuoli väkivaltaisesti (sodat tappoivat 120 000 ja rikokset 500 000), kun taas diabetekseen kuoli 1,5 miljoonaa ihmistä – yli kymmenkertainen määrä sotiin nähden(3,4). Korkean elintason myötä niin kutsutut elintapasairaudet ovat muuttuneet pahemmaksi uhaksi kuin ihmiskunnan perinteiset viholliset. Tarkastellaanpa seuraavaksi, miltä tilanne näyttää Suomessa.  

ELINTAPASAIRAUDET KOSKETTAVAT PUOLTA AIKUISVÄESTÖSTÄ

Nykyään jo reilusti yli puolet Suomen aikuisväestöstä on vaarassa sairastua tai sairastaa yhtä tai useampaa elintapasairautta. Yksi nopeimmin yleistyvistä elintapasairauksista on tyypin 2 diabetes. Diabetesta sairastaa jo yli 500 000 suomalaista. Noin 75 prosenttia sairastaa tyypin 2 diabetesta, jonka puhkeamiseen elintavoilla on ratkaiseva merkitys. Jos mikään ei muutu, arvioidaan diabetekseen sairastuneiden määrän jopa kaksinkertaistuvan seuraavan 10–15 vuoden aikana(5). Työikäisistä yli 2 miljoonaa on liikapainoista (BMI yli 25 kg/m2), joista noin 650 000 on lihavia (BMI yli 30 kg/m2)(6). Ongelma ei varsinaisesti ole itse lihavuus, vaan sen mukanaan tuomat liitännäissairaudet, joista tyypin 2 diabeteksen lisäksi vakavimpia ovat kohonnut verenpaine, rasva-aineenvaihdunnan häiriöt (kohonnut kolesteroli), valtimonkovettumatauti sekä sepelvaltimotauti. Ongelman mittakaavaa kuvaa se, että peräti 37 prosenttia suomalaisista kuolee verenkiertoelinten sairauksiin(7).  

ELINTAPOJEN MERKITYS ON RATKAISEVA

Ei ole ollenkaan harvinaista kuulla jotain tämän kaltaista: ”Joo, kyllä niillä elintavoilla varmaan jokin vaikutus on, mutta eiköhän se kuitenkin loppupeleissä ole perimästä kiinni”. Tämä ei pidä paikkaansa. Oheinen taulukko avannee silmiä sen suhteen, kuinka valtava elintapojen merkitys monien sairauksien puhkeamisessa on.      

APU ON OLEMASSA, SITÄ ON VAIN VAIKEA SAADA

Onneksi tähän on olemassa varsin yksinkertainen ratkaisu, niin kutsuttu elintapahoito. Tämä on yksinkertaisuudessaan terveydenhuollon osaavan ammattilaisen ohjauksessa tapahtuvaa moniammatillista työtä, jossa suunnitteluun ja toteutukseen osallistuu tyypillisesti terveyden-, ravitsemuksen-, liikunnan- ja tarvittaessa mielenterveyden ammattilainen. Suomessa Käypä hoito -suositukset maalaavat tapaa, jolla ihmisiä pitäisi parhaiden mahdollisten käytäntöjen mukaan hoitaa. Huomionarvoista on, että ne eivät kerro miten ihmisiä hoidetaan – vaan kuinka heitä tulisi hoitaa. Elintapahoidon tulisi olla ensisijainen hoito ylipainossa, lihavuudessa, rasva-aineenvaihdunnan häiriöissä ja keskeiseltä osin myös kohonneen verenpaineen ja diabeteksen hoidossa. Nämä sairaudet koskettavat noin puolta suomalaisesta aikuisväestöstä. Miksi näin ei sitten ole? Asiaa on tutkinut maailman terveysjärjestö WHO, joka toteaa. ”Elintapahoito ei toteudu terveydenhuollossa, koska selkeitä suosituksia ja protokollaa ei ole määritelty, terveydenhuollon toimijat eivät omaa riittävää asianmukaista tietotaitoa, eikä elintapahoitoon ole osaavia tai riittäviä resursseja” (8). Ongelman ratkaisemiseksi WHO ehdottaa ”aiempaa merkittävästi laajempaa yhteistyötä muiden sektoreiden kanssa, sekä terveydenhuollon korvattavuuden ulottamista myös ehkäisevään toimintaan.”(8)