Vakavista addiktioista selvinnyt ACE®️ Personal trainer Maisa Inkeroinen: ”Olen huomannut, kuinka paljon liikunnasta saa iloa.”*

”Silloin tiesin, etten enää koskaan voisi olla onnellinen. Että olin löytänyt pohjan. Olin ihmisraunio.”

Näillä koskettavilla – ja rehellisillä – sanoilla reilu nelikymppinen Maisa Inkeroinen kertoo elämänsä pahimmasta ja lopulta parhaimmasta päivästä.

Päivä oli helmikuun yhdeksäs vuonna 2010. 11-vuotiaan tytön äiti Maisa oli ryypännyt edellisenä päivänä itsensä jälleen kerran huonoon kuntoon ja soittanut äidilleen. Puhelun aikana Maisa uhkasi tappaa itsensä.

Isosisko tuli hakemaan Maisan, ja jo seuraavana päivänä päätös hoitoon hakeutumisesta oli tehty. Siitä päivästä tuli lopulta hyvä: Maisa sai apua.

Nyt yli 13 vuotta myöhemmin hän on onnellinen kahden tytön äiti, yrittäjä ja elintapavalmentaja. Maisa on käynyt Nordic Health Academyn ACE®️ Personal trainer -koulutuksen, ja tarjoaa nyt apua asiakkailleen muutoksessa. Hän jos kuka tietää, kuinka pitkälle pätevä ja ammattimainen apu voi ihmistä kantaa.

Maisan puheesta loistaa innokkuus, ja sellainen välittäminen, jota harvoin kuulee. Hän on aloittanut oman muutoksensa aikanaan pienin askelin ja ammattilaisiin nojaten. Nyt hän iloitsee yhdessä omien asiakkaidensa kanssa näiden onnistumisista.

Maisa puhuu rehellisesti omasta pitkästä matkastaan raittiuteen ja onnelliseen elämään. Hän ei pelkää puhua edes siitä kaikista vaikeimmasta hetkestä 13 vuotta sitten. Siitä, jonka jälkeen kaikki lähti parempaan suuntaan.

”Sinä iltana olin niin väsynyt, etten jaksanut enää yrittää edes itsemurhaa.”

Seuraavana päivänä Maisan vanhemmat ja isosisko veivät hänet Minnesota-hoitoon Lapualle, jossa hän aluksi vietti 28 päivää. Hoitojakson jälkeinen vuoden jatkohoito oli Maisalle erityisen tärkeä.

”Raitistava tekijä oli se, että hoito oli tarpeeksi pitkä.”

Maisa oppi hoidon aikana itse ymmärtämään, mistä elintapamuutoksessa on kysymys. Siksi hän kokee voimakasta tarvetta auttaa myös muita.

Hän eli erilaisten riippuvuuksien maailmassa 20 vuotta, eikä hän usko vieläkään äkkimuutoksiin.

”Olen hyvin addiktoituva persoona.”

Maisan ensikosketus alkoholiin oli jo 12-vuotiaana. Kokeilut lähtivät kaverin kanssa kaljan varastamisesta ja ehkä yhden tai kahden pullon juomisesta. Maisa ei tarkkaan muista. Mutta joku alkoholissa kolahti kovaa.

”Vau, tää on mun juttu!” Maisa muistaa todenneensa jo silloin.

”13–14-vuotiaana viikonloput ryypättin kaupungilla, 15-vuotiaana vedettiin jo viikkoja putkeen. Juotiin ja lintsattiin koulusta.”

Huumeet tulivat kuvioihin 17-vuotiaana.

”Ensin oli kannabis. Sitten hyvin nopeasti amfetamiini. Ja se syöksy oli nopea” Maisa huokaa.

”Mutta joku järki minulla oli. Ajattelin, että heroiinia älä ota.”

Maisa sai päihteiden vuoksi potkut kokkikoulusta, jossa silloin opiskeli.

Hän taisteli ja onnistui kuin onnistuikin valmistumaan. Mutta päihdekoukku ei helpottanut.

”Monta työpaikkaa meni alta ja huumehelvettiä kesti vuosia.”

Maisa sai parikymppisenä tyttären, ja huumeiden ja alkoholin sekakäyttöralli taukosi pariksi vuodeksi.

”Tyttäreni on todellakin saanut siipeensä” Maisa sanoo vakavana.

Huumeiden palattua Maisan elämään tytär oli paljon muilla hoidossa.

”En pystynyt huolehtimaan hänestä” Maisa suree.

Samaan aikaan aikanaan koulukiusaamisesta alkanut nuoruuden ajan riippuvuus ilmoitti itsestään: bulimia.

”Jos en vaikka saanut kamaa mistään, silloin syömishäiriö nosti päätään.”

”Saatoin töiden jälkeen kymmenenkin kertaa ahmia ja oksentaa. Se oli pakonomaista tekemistä. Makasin vessan lattialla ja olin aivan loppu.”

”Kun raitistuin kokonaan, syömishäiriö levähti ihan täysin. Niin täysin, että olin uudelleen aivan itsemurhan partaalla.”

Kun pääsin ensin päihteistä ja sen jälkeen syömishäiriöstä, tuli voimakas tunne, että haluan tehdä liikunnan parissa töitä.

”Olen huomannut, kuinka paljon liikunnasta saa iloa.”

Liikuntakin meinasi lähteä Maisalla käsistä, mutta sitten löytyi kultainen keskitie ja kohtuus, jotka ovat olleet siitä lähtien Maisan ohjenuorana. Ja rehellisyys. Nyt syömishäiriökin on pysynyt kurissa yli kymmenen vuotta.

Aikanaan jo päihdehoidossa Maisalle tuli sellainen olo, että hän haluaa auttaa ihmisiä. Siksi kokki- ja parturi-kampaaja -ammattien jälkeen Maisa hakeutui lähihoitajaopintoihin kiinnostuksenaan erityisesti mielenterveys- ja päihdetyö.

Valmistumisen jälkeen elämä kuljetti alun perin loimaalaisen Maisan lopulta töihin vanhusten hoitokotiin.

Nyt hän asuu Porvoossa miehensä ja 3-vuotiaan tyttärensä kanssa. Vanhempi tytär on jo muuttanut kotoa. Pitkäaikainen ja mieluisa lähihoitajan työ vanhusten parissa on vaihtunut yrittäjyyteen ja elintapamuutoksen valmentamiseen.

Maisa valitsi NHA:n koulutukset siksi, että hän koki yrityksen ottaneen hänet henkilökohtaisesti vastaan ja materiaalin olleen laadukasta.

”Netistä löytyy paljon tietoa Personal trainer -asiaa, mutta NHA:lla kaikki on paketoitu todella hyvin yhteen.”

Europpalainen liikunta-alan kattojärjestö palkitsee vuosittain 20 erityisen ansioitunutta alan ammattilaista yhteisellä opintomatkalla jonnekin päin Eurooppaa. Vuonna 2023 Maisa oli yksi valituista. (Maisa kuvassa eturivissä vasemmalla, mustassa t-paidassa)

Maisa kehuu erityisesti videokoulutuksia, joiden avulla hän pystyi helposti opiskelemaan töiden ohessa.

Nyt hyvinvointialan yrittäjänä ja -valmentajana hän uskoo vankasti siihen, että tieteen tulee olla kaiken valmennuksen pohjana.

Mutta Maisan omat kokemukset ovat hänelle voimakas vaikutin, eikä hänellä ole perinteistä ”katso mitä syöt ja mene salille” -tyyppistä valmennustyyliä.

”Ei ole yhtä tapaa toimia oikein” hän uskoo.

”En tee mitään grammantarkkaa ruokavaliota. Tai ei me aloiteta menemällä salille. Se ei ole avain onneen.”

Maisalla on asiakkaina tavallisia ihmisiä. Hän uskoo, että liikunnan pitää olla sellaista, että ilo säilyy. Hän tapaa asiakkaitaan säännöllisesti etänä, ja käy asiakkaiden kanssa myös kävelyillä. Myös kuulumisten vaihtaminen on tärkeää.

”Pystyn jokaisen asiakkaan kanssa puhumaan kaikesta, ja olen siinä mielessä tosi etuoikeutetussa asemassa” Maisa iloitsee.