Johdanto

Elämme ajassa, jossa joka toinen aikuisikäinen suomalainen sairastaa yhtä tai useampaa elintapasairautta. Ei olekaan ihme, että me valmentajat törmäämme lähes päivittäin asiakkaisiin, jotka haluavat tehdä jotain oman terveytensä edistämiseksi.

Mutta miten varmistaa, että asiakkaan terveyskäyttäytymisen muutos saisi parhaan mahdollisen alun? Mielestäni terveyskäyttäytymisen suosituimpien mallien ja teorioiden rivien välissä piilee tähän harvinaisen selkeä vastaus. Mutta ennen kuin otetaan tuosta vastauksesta koppi, niin sananen terveyskäyttäytymisen malleista ja teorioista noin yleensä.

Kuva 1: Kuinka tukea tehokkaasti asiakkaan terveyskäyttäytymisen muutosta ja motivaatiota?

Mallien ja teorioiden luonne

Terveyskäyttäytymisen malleja ja teorioita käsitellään vertaisarvioidussa lääketieteellisessä kirjallisuudessa tyypillisesti yhdessä ja niihin viitataan yhteisesti teorioina (esim. Glanz ym. 2010, Davis ym. 2015).

Luonnollisesti yksikään teoria ei kykene ilmaisemaan kaikkea sitä monimuotoisuutta, mitä meissä ihmisissä ilmenee. Huolimatta siitä, että loistavat tutkijat ovat saattaneet käyttää mallien kehittämiseen valtaosan urastaan, niin ne eivät ole absoluuttisia totuuksia. Pikemminkin niitä kannattaa ajatella hyödyllisinä yksinkertaistuksina, joiden kautta ihmisen käyttäytymistä voidaan pyrkiä ymmärtämään ja ennakoimaan.


Terveyskäyttäytymisen yhteydessä keskeistä näissä malleissa on se, että niiden avulla voimme pyrkiä ymmärtämään, millaisiin asioihin vaikuttamalla nostamme sen todennäköisyyttä, että henkilö onnistuu omaa terveyskäyttäytymistään muuttamaan.

Muutoksen kaari

Erinomainen kysymys on se, että kun terveyskäyttäytymiseen liittyviä teorioita on tunnistettu lähemmäs sata (Davis ym. 2015), niin mitkä niistä meidän kannattaa nostaa tarkastelun keskiöön? Absoluuttista oikeaa vastausta tähänkään ei ole, mutta yhtenä perusteltuna vastauksena voitaisiin käyttää tutkijayhteisön yleistä hyväksyntää ja kiinnostusta. Tälle ehkä se selkein mittari on se, kuinka usein kyseisiin teorioihin on vertaisarvioidussa lääketieteellisessä kirjallisuudessa viitattu.

Tällä tavoin tarkasteltuna esiin nousee edelleen useita malleja, mutta yhdistämällä kolme suosituimpien mallien joukosta löytyvää, meille piirtyy mielenkiintoinen kuva muutoksen koko kaaresta.

Terveysuskomusmalli (Rosenstock, 1966; 511 siteerausta PubMedissä, 5418 Google Scholarissa) auttaa meitä ymmärtämään, millaisten edellytysten täyttyessä ihminen saattaisi havahtua omaa käytöstään muuttamaan. Transteoreettinen muutosvaihemalli (Prochaska & Velicer, 1997; 1795 siteerausta PubMedissä, 14067 Google Scholarissa) puolestaan auttaa meitä ymmärtämään muutoksen vaiheittaista ja epälineaarisesti etenevää luonnetta. Itseohjautuvuusteoriaan (Ryan, 2000; 3812 siteerausta PubMedissä, 65355 Google Scholarissa) sisältyvä organismien integraatioteoria puolestaan auttaa meitä ymmärtämään, miten ihmisen motivaatio saattaisi kehittyä siten, että muutoksesta todennäköisimmin tulisi pysyvää.

Eli hieman toisin ilmaisten, yhdessä nämä kolme mallia auttavat meitä hahmottamaan muutoksen koko polun: millaisissa olosuhteissa muutoksen käynnistyminen olisi todennäköistä, millaisten vaiheiden kautta muutos todennäköisesti etenee, ja millaisten edellytysten täyttyessä muutoksesta todennäköisesti tulisi pysyvää. Katsotaan seuraavaksi hieman tarkemmin, millainen polku mallien valossa aukenee.

Terveysuskomusmalli

Terveysuskomusmallin mukaisesti ihminen havahtuu muutokseen neljän eri tekijän pohjalta:

1. Kuinka todennäköiseksi hän kokee terveyttä uhkaavan tilanteen
2. Kuinka vakavaksi hän kyseisen tilanteen mieltää
3. Missä määrin hän ajattelee voivansa vaikuttaa uhan toteutumiseen omalla toiminnallaan
4. Millaisia esteitä tämän oman toiminnan tiellä koetaan olevan.

Kuva 2: Terveysuskomusmallin viesti: Varmista, että asiakkaalla on realistinen käsitys uhasta, mutta varmista myös, että hänellä on realistinen käsitys omien toimiensa hyödyllisyydestä ja omista voimavaroistaan, joita voidaan valmennuksella ratkaisevasti tukea.

Meille terveyden edistäjille rivien välissä on mielestäni kaksi kirkasta viestiä: Ensin varmistetaan, että henkilö ymmärtää, miten elintapasairaudet kietoutuvat toisiinsa ja johtavat toisiinsa, jotta hänellä on realistinen kuva siitä uhasta, jonka jokin elintapasairaus muodostaa.

Lisäksi ymmärretään itse ja varmistetaan, että asiakas ymmärtää sen, että elintapasairauksien ensisijainen hoitomuoto on elintapojen muutos. Lääkkeet ovat luonnollisesti tärkeitä, mutta ne eivät paranna. Niiden rooli on pyrkiä rajaamaan riskejä ja vakavampia komplikaatioita.

Toiseksi on tärkeä tietää itse ja osata kommunikoida kirkkaasti se, mikä nykyään ymmärretään elintapojen voimasta useiden elintapasairauksien hoidossa: Usein riittävän ajoissa havaittu sairaus voidaan todellakin saada remissioon, jos vain tehdään riittävän suuri muutos riittävän ajoissa.

Transteoreettinen muutosvaihemalli

Transteoreettinen muutosvaihemalli puolestaan kuvaa muutoksen etenemistä viiden eri vaiheen kautta, jotka ovat

1. Esiharkinta
2. Harkinta
3. Valmistelu
4. Toiminta
5. Ylläpito

Esiharkintavaiheessa henkilö on tietämätön muutoksen tarpeesta tai suhteutuu siihen peräti torjuvasti. Harkintavaiheessa henkilö punnitsee mahdollisen muutoksen mukanaan tuomia hyötyjä ja sen tiellä seisovia esteitä. Jos punnukset asettuvat suotuisaan asentoon, siirrytään tämän kautta toiminnan valmisteluun (miten voisin aloittaa?), itse toimintaan (uutta tapaa noudatetaan, mutta se on kestänyt alle kuusi kuukautta) ja ajan kanssa uudesta toiminnasta tulee vakiintunut tapa, eli on siirrytty ylläpitovaiheeseen.

Nyt jokaiseen siirtymään on muodostunut omat parhaat käytäntönsä, mutta keskitytään tässä kohtaa ensimmäiseen siirtymään, esiharkinnasta harkintaan. Eikö juuri edellä läpikäyty terveysuskomusmalli tarjoa meille erinomaisen vastauksen siihen, miten henkilöä voitaisiin parhaalla mahdollisella tavalla tukea siinä, että hän heräisi antamaan muutokselle mahdollisuuden? Mielestäni vastaus on kirkas kyllä.

Itseohjautuvuusteoria ja organismien integraatioteoria

Itseohjautuvuusteoria ei itse asiassa ole yksi teoria, vaan yhdistelmä kuudesta miniteoriasta, joista organismien integraatioteoria viimeistelee yhtälömme elegantisti. Mallissa voidaan nähdä hyvin samanlaisia vaiheittaisia piirteitä kuin transteoreettisessa muutosvaihemallissa. Mallin avulla voimme ymmärtää, miten ihminen saattaa liikkua amotivaatiosta ulkoisen motivaation kautta sisäiseen motivaatioon. Keskeinen väite on se, että mitä sisäisempi ihmisen motivaatio jonkin toiminnan suhteen on, sen todennäköisemmin ihminen kyseistä toimintaa noudattaa.

Kuva 3: Motivaatiojatkumo amotivaatiosta ulkoisen motivaation kautta sisäiseen motivaatioon.

Aivan keskeisessä roolissa mallissa on se, millaisin perustein ihminen omaa toimintaansa säätelee. Amotivaatiossa toimintaa ei säädellä, vaan jos sitä tapahtuu, niin se tapahtuu vahingossa. Seuraavassa askelessa toimintaa säädellään ulkoisin perustein. Eli mennään esimerkiksi kävelylle, ettei se lääkäri, hoitaja tai valmentaja pääse moittimaan, että ei tullut mentyä. Seuraavassa vaiheessa aletaan jo ymmärtämään, että jostain toiminnasta on itselle hyötyä ja toimintaa tehdään sisäisten palkkioiden ja rangaistusten ohjaamana. Itselle tulee hyvä mieli, kun tulee lähteneeksi kävelylle.

Seuraavissa vaiheessa tekeminen alkaa olemaan eri asteisesti ihmisen omien arvojen mukaista toimintaa: ”Olen sellainen ihminen, että minulle on tärkeä pitää terveydestäni huolta.” ”Kävely auttaa minua tässä, joten lähden siksi kävelylle.”

Viimeisessä, sisäisen motivaation vaiheessa, toimintaa saatetaan puolestaan tehdä vain siksi, että toiminnasta nyt yksinkertaisesti tulee hyvä mieli ja olo.

Nyt tärkeää on ymmärtää, että me aikuiset ihmiset teemme todennäköisesti hyvin harvoja asioita täysin sisäisen motivaation ohjaamina, vaan suurin osa tavoistamme on tapojamme siksi, että motivaatio on enemmän sisäinen kuin ulkoinen.

Mallien yhteinen viesti

Huomaatko, minkä edellytyksen tulee täyttyä, jotta jonkin terveyskäyttäytymisen muutos saisi mahdollisuuden liikkua ulkoisesta motivaatiosta kohti sisäistä?

Aivan oikein, henkilön on ylipäätään oltava kiinnostunut omasta terveydestään ja sen edistämisestä. Sen lisäksi hänen on ymmärrettävä, millä tavoin tämä jokin muutos hänen tilannettaan auttaisi.

Näin ympyrä sulkeutuu ja pääsemme takaisin siihen, mistä lähdimme liikkeelle, eli terveysuskomusmalliin. Ne edellytykset, joiden ajatellaan olevan tarpeellista täyttyä, jotta henkilö kiinnostuisi muutoksesta, ovat täsmälleen samat, kuin mitä tarvitaan muutoksen ensimmäiseen siirtymävaiheeseen, ja edelleen täsmälleen samat, kuin mitä tarvitaan siihen, että motivaatiolla on mahdollisuus sisäistyä.

Näin ollen, jos tavoitteenasi on tukea toisen ihmisen terveyskäyttäytymiseen liittyvää muutosta, niin tarkista, että sinun toiminnassasi toteutuvat kolme seuraavaa elementtiä:

1. Varmista, että sinulla itselläsi on ajantasaiset ja oikeat tiedot siitä, miten eri elintapasairaudet syntyvät ja kietoutuvat toisiinsa – ja kuinka ihminen toden totta omaa terveyskäyttäytymistään muuttamalla saattaa jopa parantua
2. Kehitä itsellesi näiden asioiden kommunikointiin sellainen tapa, jonka avulla kuulija varmasti ymmärtää kuulemansa
3. Varaa riittävästi aikaa sille, että käytät nämä ajatuksen henkilön oman ajattelun kautta.

Näin toimimalla olet saattanut muutoksen parhaaseen mahdolliseen alkuun ainakin kolmen keskeisen käyttäytymisen muutoksen mallin kautta tarkasteltuna.

Mikäli tämän jälkeen edelleen jatkaisit parhaiden käytäntöjen johdonmukaista soveltamista, niin alkaisi olemaan jo kohtuullisen suuret todennäköisyydet sille, että asiakkaasi tulisi onnistumaan siinä muutoksessa, joka aiemmin on saattanut näyttäytyä jopa ylitsepääsemättömän haastavalta.

PS. Jos maailman paras terveysvalmennusosaaminen ja tutkitusti toimivat työkalut kiinnostavat sinua, niin kannattaa ehdottomasti tutustua tähän pakettitarjoukseemme: Saat nyt PrioMed® Health Coaching Specialist™- ja NHA Personal Trainer™ -sertifiointikoulutukset yhteishintaan 1495 € (ovh. 2390 €).

Mikäli tarjous kiinnostaa, niin jätä meille yhteydenottopyyntö alla olevalla lomakkeella!

LÄHTEET:

Glanz K, Bishop DB. The role of behavioral science theory in development and implementation of public health interventions. Annu Rev Public Health. 2010;31:399-418. doi: 10.1146/annurev.publhealth.012809.103604.

Davis R, Campbell R, Hildon Z, Hobbs L, Michie S. Theories of behaviour and behaviour change across the social and behavioural sciences: a scoping review. Review Health Psychol Rev. 2015;9(3):323-44. doi: 10.1080/17437199.2014.941722.

Rosenstock IM. Why people use health services. Milbank Mem Fund Q. 1966 Jul;44(3):Suppl:94-127.

Prochaska JO & Velicer WF. The transtheoretical model of health behavior change. Am J Health Promot. 1997 Sep-Oct;12(1):38-48. doi: 10.4278/0890-1171-12.1.38.

Ryan RM, Deci EL. Self-determination theory and the facilitation of intrinsic motivation, social development, and well-being. Am Psychol. 2000 Jan;55(1):68-78. doi: 10.1037//0003-066x.55.1.68.