KAIKKI, MITÄ SINUN TULEE TIETÄÄ STRESSISTÄ

NYT ON AIKA SELÄTTÄÄ STRESSI! OTA HALTUUN NYKYAIKAISEN STRESSINHALLINNAN PARHAAT KÄYTÄNNÖT. KUUDEN VIIKON MIKROVALMENNUKSEN HINTA NYT VAIN 39€ (OVH. 69€).

Stressi voidaan yksinkertaisimmillaan määritellä ihmisen reaktioksi arkisen elämän moninaisiin tapahtumiin ja käänteisiin. Stressin ajatellaan usein olevan haitallista terveydelle ja hyvinvoinnille. Näin ei kuitenkaan ole, vaan tilanteesta riippuen stressitekijät voivat olla positiivisia (kuten fyysinen harjoittelu) tai negatiivisia (kuten taloudelliset haasteet).

Pitkän aikavälin biologiset ja psykologiset seuraamukset ovat pitkälti riippuvaisia kahdesta seikasta: Siitä, mikä on henkilön käsitys tapahtumasta, ja siitä, mikä on henkilön reaktio tapahtumaan. Henkilön käsitykseen ja reaktioon vaikuttaa hyvin monenlaiset tekijät, kuten elämänkokemus, perimä, sosiaalinen tuki ja elämäntaidot.

”Stressaaviksi” luokitellaan kaikkein todennäköisimmin sellaiset tilanteet, jotka uhkaavat ihmisen minäkäsitystä, eivät vastaa odotuksia ja joihin liittyy tunne kontrollin puutteesta ja tilanteessa pärjäämisen epävarmuudesta.

Stressiä laukaiseva tekijä voi vaihdella sekä intensiteetiltään että kestoltaan. Se voi olla jokin akuutti tapahtuma, joka päättyy suhteellisen nopeasti, tai krooninen vastoinkäyminen, joka jatkuu pidemmän aikaa.

Stressitekijöillä, ja etenkin sillä, kuinka henkilö reagoi ja sopeutuu niihin, voi olla hyvinkin merkittäviä ja kauaskantoisia seuraamuksia henkilön terveydelle, hyvinvoinnille ja käyttäytymiselle.

Akuuttiin stressiin kyetään varsin usein sopeutumaan, eikä se välttämättä aiheuta pitkäkestoisia terveyshaittoja. Sen sijaan krooninen stressi saattaa aiheuttaa tai pahentaa monenlaisia terveysongelmia.

Tämän johdosta jokaisen olisi hyvä ymmärtää, mitä vaikutuksia stressillä voi olla terveyteen, hyvinvointiin ja käyttäytymiseen.

Tämän lisäksi stressin hallintaan liittyviä elämäntaitoja voi opetella ja kasvattaa, jolloin stressin potentiaalisesti merkittäviä haittavaikutuksia voidaan joko torjua, tai vähintäänkin minimoida.

STRESSIN MÄÄRITELMÄ

Suurimmalle osalle ihmisistä pelkästään sanan ”stressi” kuuleminen tai lukeminen voi loihtia esiin ajatuksia ja tunteita menneistä, nykyisistä tai tulevista tapahtumista ja kokemuksista.

Näitä voi olla hermostuminen tulevasta tärkeästi esiintymisestä töissä, tai jopa musertavalta tuntuva vastuu perheen arjen pyörittämisestä, tai innostus tulevien häiden suunnittelusta ja itse tapahtumasta, tai vaikkapa jännitys jonkin sertifikaatin tai muun ammatillisen osaamisen saavuttamisesta.

Vaikka stressi sanaa käytetään ja se ymmärretään varsin laajalti, on sille olemassa monia erilaisia määritelmiä. ”Stressin isänä” tunnetuksi tullut Hans Selye määritteli stressin olevan ”kehon epäspesifi reaktio mihin tahansa vaatimukseen” (Szabo ym. 2012).

Kun stressiin liittyvä tutkimus on kasvanut ja kehittynyt, monia muitakin määritelmiä on ehdotettu. Olkoonkin, että stressin tarkalle määritelmälle eri yhteyksissä ei kenties ole täyttä konsensusta, niin selvältä vaikuttaa, että suurin osa ihmisistä mieltää stressin jollain lailla ei-toivottuna asiana.

On kuitenkin tärkeä ymmärtää, että stressi saattaa olla joko nostattavaa tai lannistavaa, riippuen siitä, miten henkilö stressin mieltää ja siihen reagoi, joka puolestaan voi vaihdella hyvinkin paljon eri henkilöiden välillä.

Eustressi, johon yleisesti viitataan myönteisenä stressinä, auttaa ihmistä onnistumaan. Se tarjoaa juuri sopivan määrän kohtuullista stimulaatiota ja epämukavuutta. Tämän tyyppinen stressi on tyypillisesti ohimenevää ja ei vaatimuksiltaan ylitä henkilön elämäntaitoja.

Siihen liittyy usein innostumisen, täyttymyksen ja merkityksellisyyden tunteita ja se auttaa keskittymään käsillä olevaan tehtävään. Esimerkki voisi olla innokas hermostuneisuuden tunne, jota henkilö kokee juuri ennen elämänsä ensimmäistä kymmenen kilometrin juoksulenkkiä.

Distressi puolestaan on vakavampi ja negatiivisempi stressin muoto, jota voi esiintyä joko lyhyt- tai pitkäkestoisena. Distressiä koetaan tyypillisesti tilanteessa, jonka mielletään olevan omien elämäntaitojen ulkopuolella.

Siihen liittyy usein turhautumisen, ylivoimaisen tehtävän ja motivaation puutteen tuntemuksia. Distressi saattaa aiheuttaa huomattavaa fyysistä ja psyykkistä rasitusta, joka voi joko itsessään kehittyä vakaviksi terveyttä uhkaaviksi häiriöiksi, tai edesauttaa muiden terveyttä uhkaavien tilojen kehittymistä.

ERILAISET STRESSITEKIJÄT

Stressiä aiheuttavia monenlaisia erilaisia asioita kutsutaan yhteisnimellä stressitekijät. Stressitekijä on ”stimulus, joka haastaa kehon homeostaasin ja laukaisee kiihtymyksen” (Kolb ym. 2016). Stressitekijät voivat olla psyykkisiä, emotionaalisia, psykologisia tai fyysisiä ”häiriötekijöitä”, joihin eri ihmiset voivat reagoida hyvinkin eri tavoin.

On keskeistä ymmärtää, että täsmälleen sama stressitekijä voi johtaa aivan eri määrään koettua stressiä, riippuen siitä kuinka henkilö tilanteen kokee ja kokemuksen johdosta tilanteeseen reagoi.

Stressitekijät voidaan kategorioida monin eri tavoin, kuten sisäisiin ja ulkoisiin stressitekijöihin.

Ulkoiset stressitekijät ovat nimensä mukaisesti ulkoisista tekijöistä riippuvia tilanteita, tapahtumia, stimuluksia ja kokemuksia. Esimerkkejä voisi olla vaikkapa fyysinen ympäristö, sensoriset stimulukset (kuten kirkkaat valot, kylmä ja kuuma ilma, kovat äänet), fyysinen kipu tai vamma, suuret elämänmuutokset, ennakoimattomat tapahtumat, muutokset ihmissuhteissa, talousvaikeudet, haasteet töissä, akateemiset pyrkimykset tai kotiin liittyvät velvollisuudet.

Sisäiset stressitekijät ovat toisaalta ”itse aiheutettuja” ja sisältävät aina yksilöllistä tulkintaa, uskomuksia, asenteita ja odotuksia. Huolestuneisuus, epävarmuuden tunne, ja hallinnan tunteen puute saattavat olla seurausta peloista, sen hetkisestä tunnetilasta, aiempien kokemusten muistoista, mielessä vellovista muista huolista, epävarmuudesta sen suhteen, mitä tuleman pitää, sekä henkilökohtaisista mielipiteistä ja asenteista tai kokemuksista.

AKUUTTI JA KROONINEN STRESSI

Stressiä voivat siis aiheuttaa monet eri tekijät, jonka lisäksi stressiä voidaan myös kokea lyhytaikaisesti tai pitkäaikaisesti.

Akuutti stressi on luonteeltaan ohimenevää, kiihtymys laantuu varsin nopeasti. Huomioiden, että akuutti stressi on osa ihmisen biologista rakennetta, jonka tarkoitus on varmistaa turvallisuus ja selviytyminen, on tämän tyyppinen reagoiminen luonteeltaan adaptiivista ja mahdollistaa erilaisiin tilanteisiin reagoimisen, eikä se yleensä johda haitallisiin terveysvaikutuksiin.

Itse asiassa tutkimusten mukaan sopiva määrä stressiä (eustressi) voi nostaa suorituskykyä ja vaikuttaa olevan edellytys paljon puhutun ”flow-tunteen” saavuttamiselle.

Krooninen stressi puolestaan on luonteeltaan herpaantumatonta ja jatkuvaa. Tämän tyyppistä stressiä ruokkii monet tekijät, kuten nykyinen nopeatahtinen elämäntapa, jossa pyritään tekemään aina vain enemmän aina vain lyhyemmässä ajassa.

Kroonisen stressin pitkäkestoinen ja intensiivinen luonne usein aiheuttaa ei-toivottuja sopeutumismuutoksia, jotka saattavat olla merkittävässä roolissa monien sairauksien ja häiriöiden kehittymisessä ja pahenemisessa (Kyrou ym. 2006).

Stressiä voidaan ajatella myös kumulatiivisesta näkökulmasta, ihmisen elinajan stressialtisteena. Tämä määritellään akuuttien elämäntapahtumien ja kroonisten haasteiden yhteismääränä, joille ihminen on elinaikanaan altistunut (Shields ym. 2017).

Sen taustalla, miten ihminen stressiin reagoi, ajatellaan olevan henkilön käsitys oletettujen haasteiden ja oletettujen resurssien, joilla haasteen kimppuun käydä, välisestä tasapainosta (Crum ym. 2017). Samoin merkittää roolia näyttelee ihmisen uskomukset itse stressin luonteesta, sillä myös ne voivat vaikuttaa siihen, miten ihmisen stressiin reagoi (Crum ym. 2013).

On monia eri tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa siihen, miten henkilö stressiin reagoi. Näitä ovat mm. biologinen taipumus (kuten perimä), elämänkokemukset (kuten varhaiset kokemukset ja traumat), ja suojaavat tekijät (kuten sosiaalinen tuki ja elämäntaidot). Jotkut myös ajattelevat, että persoonallisuuteen liittyvät piirteet saattavat toimia puskurina tai tehostimena stressin suhteen, vaikuttaen siihen, kuinka ihminen stressiin reagoi (Harrington 2012). Tämä saattaisi myös vaikuttaa sairastumisalttiuteen ja terveyteen yleensä.

MITÄ SRESSI AIHEUTTAA KEHOSSA JA MIELESSÄ?

Kehon erilaiset säätelyjärjestelmät pyrkivät jatkuvasti ylläpitämään hyvinkin tarkkaa fysiologista sisäistä tasapainon tilaa, joka tunnetaan hienommalla nimellä homeostaasi.

Kun vastaan tulee jokin stressitekijä (olkoon se sitten fyysinen, emotionaalinen, henkinen tai sosiaalisiin tilanteisiin liittyvä), laukaisee tämä ihmisessä fysiologisen vasteen, jonka avulla keho pyrkii palauttamaan tasapainon, on haaste sitten todellinen tai kuviteltu.

Tämä koordinoitu akuutti neurohormonaalinen reaktio päättyy, kun haaste homeostaasille laantuu. Mutta jos reaktion säätely ei toimi, tai se yltyy krooniseksi, saattaa siitä olla seurauksena useita haitallisia vaikutuksia terveydelle ja se voi edesauttaa lukuisten sairauksien ja häiriöiden syntyä ja pahenemista.

STRESSIN FYSIOLOGIA

Huolimatta siitä, kokeeko keho stressin olevan innostavaa vai kauhistuttavaa, kehossa on olemassa sisään rakennettu vesiputousmainen fysiologinen reaktiomalli, johon kuuluu neuraalisia ja hormonaalisia sekä immuunijärjestelmään ja käyttäytymiseen liittyviä vasteita.

Kun oletettu uhka havaitaan, näköhavainnot, kuulohavainnot ja muu informaatio prosessoidaan mantelitumakkeessa, joka on aivoissa tunteiden prosessointiin liittyvä alue. Jos stressitekijä koetaan olevan uhka, lähetetään elimistön tarpeita rekisteröivälle hypotalamukselle hätäsignaali. Hypotalamus puolestaan keskustelee muun kehon kanssa autonomisen hermoston kautta, joka säätelee sisäelimiä, rauhasia ja muita kehon toimintoja (kuten sydämen syke, hengitys ja aineenvaihdunta) täysin tahdosta riippumatta.

Autonominen hermosto koostuu kahdesta osasta, sympaattisesta ja parasympaattisesta hermostosta. Saatuaan hätäsignaalin hypotalamus laukaisee sympaattisen hermoston ”taistele tai pakene”-reaktion, samalla vaimentaen parasympaattisen hermoston toimintaa, joka säätelee kehon lepotilaan liittyviä toimintoja, kuten ruuansulatusta.

Nyt hyvin mielenkiintoisesti, stressireaktio koostuu kahdesta vaiheesta. Toinen on lähes välitön ja toinen kestää minuuteista tunteihin.

Nopeassa reaktiossa sympaattinen hermosto aktivoi niin kutsutun SAM-akselin (engl. sympathetic-adrenal-medullary axis), jossa lisämunuaisydin erittää niin kutsuttuja katekoliamiineja, eritoten adrenaliinia ja noradrenaliinia, jotka toimivat kehossa sekä hormoneina että välittäjäaineina. Vapautuessaan lisämunuaisytimestä ne toimivat hormoneina, jotka valmistavat kehoa kohtaamaan oletetun uhan monin eri keinoin.

Esimerkiksi lihasten verisuonisto laajenee ja ruuansulatuselimistön supistuu. Näin verta (ja sitä kautta ravinteita ja happea) saadaan juuri sinne, missä sitä eniten tarvitaan, kun ”paetaan tai taistellaan”.

Jos välittömän taistele tai pakene -reaktion jälkeen stressitekijän koetaan edelleen olevan uhka, hypotalamus aktivoi niin kutsutun HPA-akselin (engl. hypotalamus-pituitary-adrenal axis), joka edelleen valmistaa kehoa kohtaamaan stressin ja parsimaan itseään kasaan oletetun ”taistelun” jäljiltä.

Tämä hormonaalisten signaalien sarja alkaa, kun hypotalamus erittää kortikoliberiiniä (engl. CRH, corticotropine-releasing hormone), joka puolestaan signaloi aivolisäkkeen etuosaa vapauttamaan kortikotropiinia (eng. ACTH, adrenocorticotropic hormone), joka edelleen matkaa lisämunuaiseen, jossa se edistää klukokortikoidien eritystä.

Kenties kaikkein merkittävin stressiin liittyvä glukokortikoidi on kortisoli. Vaikka kortisoli usein mielletään negatiivisessa valossa, on se välttämätön tietyille kehon toiminnoille. Näin ollen, kaikki ihmiset erittävät tietyn perusmäärän tätä tärkeää hormonia. Sen eritys noudattaa tiettyä vuorokausirytmiä, jolloin määrät ovat korkeimmillaan heti heräämisen jälkeen ja matalimmillaan nukuttaessa.

Päivittäisten perustoimien lisäksi kortisoli näyttelee kriittistä roolia stressireaktiossa. Se mm. säätelee glokoosiaineenvaihduntaa ja pitää glukoositason veressä korkealla, varmistaakseen sen, että aivoilla ja lihaksilla on riittävästi glukoosia saatavilla oletetun uhan tehokkaaksi torjumiseksi. Kortisoli myös avustaa keskushermostoa, vahvistaen katekoliamiinien toimintaa suhteessa sydän- ja verenkiertoelimistöön (Porth, 2014).

Terveet stressireaktiot ovat yleensä lyhyitä ja rajoittavat itse itseään. Kortikotropiinin eritystä säätelee niin kutsuttu negatiivinen palautejärjestelmä, jolloin kortisolipitoisuuden nousu veressä vähentää hypotalamuksen kortikoliberiinin eritystä, joka puolestaan vähentää aivolisäkkeen kortikotropiinin eritystä, estäen näin tarpeettoman pitkäkestoisesti kohonneet hormonitasot veressä, jolloin keho pääsee palaamaan normaaliin tilaansa.

STRESSIN AKUUTIT VAIKUTUKSET

Akuutti stressi vaikuttaa kehossa monilla eri tavoilla. Yleisiä esimerkkejä ovat seuraavat:

  • Sydämen syke ja verenpaine nousevat, johtuen adrenaliinin vaikutuksesta. Tämä saattaa aiheuttaa joillain henkilöillä sydämen tykytystä ja jopa lievää rintakipua, samoin kuin huimauksen tunnetta.

 

  • Hengitystiheys kasvaa, jolloin keuhkot saavat lisää happea. Tämän seurauksena saattaa esiintyä joko hengenahdistusta tai hyperventilaatiota, joista jälkimmäinen saattaa laukaista astma- tai paniikkikohtauksen henkilöillä, jotka ovat niille alttiita.

 

  • Lihasjännitystä ja siihen liittyviä kipuja saattaa esiintyä esim. selässä, leuassa tai niskassa.

 

  • Veren glukoositaso nousee

 

  • Ruuansulatusongelmia, kuten närästystä, pahoinvointia ja jopa oksentamista, voi esiintyä, kun keho tilapäisesti laskee vähemmän kriittisten elinjärjestelmien toimintaa.

 

  • Iho ja kehon ääreisosat (kuten kädet ja jalat) saattavat tuntua kylmiltä ja nihkeiltä, kun verenkierto ohjautuu sydämelle ja luurankolihaksille.

 

  • Suu ja kurkku saattaa kuivua, johtuen syljen vähentyneestä erityksestä. Tämä voi tehdä puhumisestä ja nielemisestä hankalampaa.

 

  • Aistitoiminnot saattavat terävöityä, kuulon tarkentuessa ja pupillien laajetessa päästämään sisään enemmän valoa.

 

  • Tunnetilassa saattaa tapahtua muutoksia, mukaan lukien vihaisuuden, turhautumisen ja ärsyyntymisen tuntemuksia.

 

  • Immuunijärjestelmä vapauttaa tulehdusta hillitseviä proinflammatorisia sytokiinejä, jotta keho voisi vastata mahdolliseen tulehdukseen.

KUINKA IHMINEN REAGOI JA MUKAUTUU STRESSIIN?

Jo vuonna 1936 kanadalainen lääketieteilijä Hans Selye ymmärsi kehon pyrkimyksen sisäisen tasapainotilan säilyttämiseen. Hän kuvasi Nature-lehdessä tätä tapahtumasarjaa sittemmin vakiintuneeseen asemaan nousseella biologisella teorialla, nimeltään adaptaatio-oireyhtymä (engl. general adaptation syndrome, GAS). Tämä kuvaa yksinkertaisesti, mutta osuvasti kehon reagointia ja adaptaatiota stressiin kolmessa eri vaiheessa.

Hälytysvaihe: altistuessaan kuvitteelliselle tai todelliselle stressitekijälle, josta selviytyäkseen täytyy ponnistella, keho käynnistää sisäisiä säätelymekanismeja. Alun shokkivaiheen jälkeen keskushermosto aktivoituu tuottamaan katekoliamiineja (= taistele tai pakene -reaktio). Noin 20 minuutin kuluttua hitaampi HPA-akseli käynnistyy tuottamaan glukokortikoideja, kuten kortisolia.

Vastustusvaihe: jos stressitekijä on edelleen läsnä, keho jatkaa yrityksiään vapauttaa resursseja homeostaasin palauttamiseksi. Näihin lukeutuu HPA-akselin jatkuva aktivaatio ja kortisolin lisääntynyt vapauttaminen kehon reagoinnin vahvistamiseksi.

Uupumusvaihe: jos stressitila pitkittyy, keholta loppuu jossain kohtaa resurssit, joka johtaa eri elinten ja elinjärjestelmien, kuten immuunipuolustuksen, eriasteiseen heikentyneeseen toimintaan. Tässä vaiheessa pitkäaikaisia haittoja saattaa ilmetä.

Homeostaasi on ollut keskeinen konsepti stressin ymmärtämisessä useiden vuosikymmenten ajan. Termi on varmasti monille tuttu, ja kuvaa sitä, kuinka keho pyrkii säilyttämään toimintojaan, kuten verenpainetta ja ruumiinlämpöä, hyvin kapeiden rajojen sisällä.

Yhtä tärkeää on ymmärtää, kuinka keho pyrkii pitämään yllä tasapainotilaa muutostilanteissa. Allostaasin käsite kuvaa akuutin stressin adaptaatioprosesseja, joilla pyritään palauttamaan homeostaasi fyysisten, ympäristöstä johtuvien tai psykologisten muutosten keskellä.

Allostaasi eroaa homeostaasista siten, että sen keskiössä on tarpeiden arvioinnin ja haasteisiin vastaamisen ennakoiva säätely, jo ennen kuin varsinainen tarve syntyy (Sterling, 2012). Henkilön kyky ennakoida ja täten kontrolloida stressitekijän vaikutuksia ennustaa hyvin sekä stressireaktion toimivuutta että sitä, kuinka pian tasapaino onnistutaan taas saavuttamaan (Mariotti, 2015).

Tässä yhteydessä resilienssin käsitteellä voidaan kuvata tehokasta ja toimivaa reagointia stressitilanteeseen, jossa asianmukainen ennakointi ja suhtautuminen tilanteeseen johtavat oikea-aikaiseen allostaattisten vastineiden päättymiseen.

Näin ollen, resilienssin kasvattaminen voi johtaa suotuisiin terveysvaikutuksiin, joten on varsin perusteltua ehdottaa, että jokaisen ihmisen tulisi harjoittaa sekä stressin hallinnan strategioitansa että kasvattaa resilienssiään.

Jos allostaattinen kuorma kasvaa liian suureksi, eli kehon kyky vastata sisäisiin tai ulkoisiin haasteisiin oikea-aikaisesti ja sopivalla voimakkuudella jatkuvasti ylittyy, joko liian voimakkaan tai liian pitkäkestoisen stressireaktion johdosta, johtaa tämä ei-toivottuihin terveysmuutoksiin ja lisääntyneeseen sairauksien ja ennenaikaisen kuoleman riskiin. Näin ollen, liiallinen stressi ei todellakaan ole asia, joka tulisi sivuuttaa olankohautuksella.

STRESSIN OIREET – KROONISEN STRESSIN VAIKUTUKSET TERVEYTEEN JA HYVINVOINTIIN

Pitkäaikainen altistuminen stressille voi johtaa vahingollisiin terveysmuutoksiin. Jos HPA-akseli on aktiivinen liian usein tai pitkään, voi aivoissa ja useissa elimissä ja elinjärjestelmissä tapahtua haitallisia muutoksia, jotka kasvattavat lukuisten sairauksien ja mielenterveysongelmien riskiä. Seuraavassa on lista valikoiduista pitkäaikaisista vaikutuksista, jotka saattavat kehittyä tai pahentua liiallisen ja jatkuvan stressivasteen johdosta.

Tunne-elämän muutokset: Serotoniini on välittäjäaine, joka säätelee mm. mielialaa. Jatkuva stressi voi johtaa serotoniinitasojen laskuun, joka voi edelleen heikentää elämänlaatua ja vaikuttaa negatiivisesti myönteisiin tunteisiin.

Lisääntymisongelmat: Kohonnut kortisolitaso voi johtaa seksuaalisen halukkuuden vähenemiseen ja tukahduttaa lisääntymistoimintoja, joka saattaa näytellä roolia lisääntymisongelmissa (Whirledge & Cidlowski, 2010). Miehillä krooninen stressi saattaa heikentää testosteronin eritystä ja sperman laatua. Naisilla stressi voi vaikuttaa kuukautiskiertoon epäsäännöllisyytenä, kivuliaisuutena tai kuukautisten puutteena.

Osteoporoosin riski kasvaa: Kohonnut kortisolitaso saattaa heikentää luun uudelleenmuodostusta ja heikentää luun mineraalitiheyttä (Whipper ym. 2017. Luiden heikkeneminen saattaa johtaa lisääntyneeseen murtumariskiin, samoin kuin osteopenian ja osteoporoosin riskin kasvuun.

Insuliiniresistenssi kasvaa. Kohonnut kortisolitaso saattaa johtaa häiriöihin insuliinin toiminnassa, joka saattaa edelleen vaikuttaa tyypin 2 diabeteksen ilmenemiseen tai etenemiseen.

Krooninen tulehdus. Jatkuvan stressin aiheuttama glukokortikoidien ja tulehdusreaktioita hillitsevien sytokiinien eritys saattaa heikentyä, johtaen krooniseen matala-asteiseen tulehdukseen (Tian ym. 2014). Tämä heikentää kehon kykyä parantaa haavoja ja taistella tulehduksia vastaan. Lisäksi matala-asteinen tulehdus on mahdollinen syytekijä monien sairauksien ilmenemiseen ja pahenemiseen, kuten autoimmuunisairaudet, sydän- ja verenkiertoelimistön sairaudet ja masennus.

Ruuansulatuskavan oireet. Kasvanut kortisolitaso saattaa aiheuttaa muutoksia vatsan mikrobien toiminnassa ja koostumuksessa, joka yli ajan saattaa vaikuttaa ruuansulatuskanavan sairauksien kehittymiseen, kuten ärtyvän suolen oireyhtymä, jonka oireisiin kuuluu turvotus, krampit, ummetus ja ripuli (Konturek ym. 2011)

Lihavuus. Kasvanut kortisolitaso nostaa ruokahalua, etenkin yksinkertaisten hiilihydraattien himoa, jotta keho saisi täytettyä hiipuvat energiavarastot (Epel ym. 2001). Kasvanut ruokahalu saattaa johtaa ylensyömiseen, joka edelleen voi vaikuttaa lihavuuteen ja sen pahenemiseen. Yhdessä monien hormonien tuotannon heikkenemisen kanssa ja insuliinitasojen kohoamisen kanssa stressi voi vaikuttaa etenkin viskeraalisen rasvan lisääntymiseen, jolla puolestaan on yhteys sydän- ja verenkiertoelimien sairauksien ja tyypin 2 diabeteksen syntyyn.

Muistin heikkeneminen. Kasvanut kortisolitaso saattaa johtaa hippokampuksen, jota pidetään aivojen muistikeskuksena (Tatomir ym. 2014), vahingoittumiseen ja kutistumiseen. Tämä häiritsee myös negatiivista palautesäätelyä, joka aistii ja säätelee kortisolitasoja. Se voi myös johtaa muistin ja keskittymiskyvyn heikkenemiseen, joka saattaa osaltaan vaikuttaa dementian ja depression syntyyn.

TILAA SEURAAVAT HUIPPUARTIKKELIT SUORAAN SÄHKÖPOSTIISI

YHDESSÄ, ME TEEMME SEN MAHDOLLISEKSI

KIINNOSTAVIA ARTIKKELEITA BLOGISSAMME

FUNCTIONAL PERFORMANCE SPECIALIST™ – ARI-PEKKA LINDBERG

FUNCTIONAL PERFORMANCE SPECIALIST™ – ARI-PEKKA LINDBERG

”Tämän osaamisen avulla valmennat tyytyväisempiä, kivuttomampia, terveempiä ja suorituskykyisempiä asiakkaita.” Ari-Pekka Lindberg – Functional Performance Specialist™ -koulutuksen kehittäjä.

lue lisää
KORKEAKOULUTASOINEN PERSONAL TRAINER -KOULUTUS TARJOLLA NYT TÄYSIN DIGITAALISINA OPINTOINA

KORKEAKOULUTASOINEN PERSONAL TRAINER -KOULUTUS TARJOLLA NYT TÄYSIN DIGITAALISINA OPINTOINA

Maailman arvostetuin personal trainer -sertifikaatti on mahdollista hankkia joko joustavana digitaalisena opintokokonaisuutena tai ainutlaatuisina monimuoto-opintoina. NHA toteuttaa koulutuksen yhteistyössä American Council on Exercisen kanssa ja sen tavoitteena on nostaa alan osaaminen täysin uudelle tasolle.

lue lisää
PENKKIPUNNERRUS – ULTIMAATTINEN OPAS

PENKKIPUNNERRUS – ULTIMAATTINEN OPAS

Ota penkkipunnerrus kerralla haltuun! Lähes 2/3 treenaajista kertoo penkkipunnerruksen suurimmaksi turhautumisen lähteekseen. Tämä opas antaa sinulle vastauksen kaikkiin penkkipunnerrukseen liittyviin kysymyksiisi.

lue lisää

NORDIC HEALTH ACADEMY 

 

NHA:n missio on edistää näyttöön perustuvan liikunta- ja ravitsemusohjauksen laatua ja saatavuutta Suomessa, kouluttamalla aikuisopiskelijoita liikunnan ja elintapaohjauksen ammattilaisiksi.

YHTEYSTIEDOT

 

Bulevardi 30 B 1

00120 HELSINKI

E: info@nha.fi

P: +358 50 302 0753

Tietosuojaseloste